Saanan rinteellä

Jyrkkää oli rinne, mutta nousukarvoissa riitti pito

Tänään oli paljon huonompi hiihtosää kuin edeltävät päivät. Satoi hiukan lunta tai räntää, eikä lämpötila käynyt alhaalla ollenkaan pakkasella. Tunturissa kyllä oli ollut taas pakkasta. Pilvet olivat aika alhaalla ja tuuli oli kova. Päätettiin lähteä kokeilemaan, miten uusilla nousukarvoilla pääsee kiipeämään mäkeä ylös eli laitettiin karvat kiinni telemark-suksiin.

Ajattiin autolla reilu 5 km Saanan toiselle puolelle Norjan suuntaan ja jätettiin auto parkkiin Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle. Alkunousu oli kumpuilevaa tunturikoivikkoa, jossa ei lumi oikein kantanut. Meno oli siis hidasta. Sauvat upposivat pohjia myöten, mutta onneksi lunta ei ole enää puolta metriä enempää. Lähempänä puurajaa homma muuttui helpommaksi, kun hanki alkoi kantaa. Puurajan yläpuolella hanki kantoi hyvin, mutta kova vastatuuli hidasti menoa.

Siitä missä tuossa yllä olevassa videossa näkyy oikealla Saanan pahdan alku, siitä kohtaa alkoi oikein jyrkkä nousu. Nousukarvoilla kyllä pääsi pidon puolesta hyvinkin jyrkkää mäkeä, mutta ainakin itselläni ongelmaksi muodostui tuollaiseen touhuun sopimattomat monot. Rinne-telemarkkiin tehdyt korkeat ja jäykät monot alkoivat painamaan sääriä sietämättömän paljon rinteen jyrkentyessä. Ja kuten tuosta jutun alusta olevasta kuvasta näkee, rinne ei ollut ihan loiva.

Noin 750 metrissä päätimme kääntyä takaisin. Tuuli oli kova ja yhtään ylempää ei olisi nähnyt enää alas. Mutta tuli testattua, että nousukarvat toimivat. Jos jotakuta kiinnostaa, alla oli Colltexin täyspitkät 45 mm leveät nylon-skinit.

Huonosti näkyivät maisemat tänään Siilasjärven suuntaan

Eipä se alastulokaan ihan helppoa ollut, vaikka ei tuon ylemmäksi noustu. Mäkeähän olisi riittänyt vielä aika lailla, kun Saanalla on korkeutta 1029 m. Jonkin matkaa olisi vielä ollut jyrkkää nousua, sitten pitkä matka loivempaa. Alas laskettiin viistosti moottorikelkkauralle ja sitä pitkin sitten takaisin maantien varteen. Hienot telemark-käännökset jäivät tänään suurelta osin tekemättä, kun lumen pintaa ei nähnyt ja välillä oli kovaa hankea, välillä pehmeämpää. Eikä se mutkainen ja kapea kelkkaura sen tunturikoivikon läpikään mikään helppo ollut, toki helpompi kuin se reitti, mitä menimme ylös.

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.