Viimeinen lenkki Saariselällä, ehkä reissun hienoin keli

Ahopään pohjoisjuurella aamupäivällä

Viimeinen hiihtopäivä tällä reissulla oli ehkä kelin puolesta kaikkein hienoin. Yöllä oli totuttuun tapaan -16 pakkasta ja iltapäivällä aurinko lämmitti ilman nollan tuntumaan. Lähdimme tänään luistelusuksilla, aika vähän niille tällä reissulla tuli käyttöä. Kymmenestä lenkistä kahdeksan hiihdin pertsaa, Tiina seitsemän.

Hiihdimme valolatua Laanilaan ja edelleen Ahopään pohjoisjuurelle. Tunturissa oli hiljaista ja lähes tuuletonta. Muita hiihtäjiäkään ei ollut aamulla vielä mahdottomasti liikkeellä. Tosin emme me nyt kovin aamulla tänäänkään olleet liikkeellä, vasta klo 10 jälkeen. Ahopään juurelta hiihdimme alas Ahopään välilatua ja edelleen Onninjälkeä neljän ladun risteykseen.

Onninjäljellä näkee hienoja maisemia

Neljän ladun risteyksessä näimme pari kuukkelia. Niitäkin tuntuu olevan tänä vuonna vähän. Jatkoimme matkaa Iisakkipään ladulle, jonka korkeimmalta kohdalta oli taas kerran hienot maisemat etelän suuntaan kohti Kiilopäätä, Niilanpäätä ja Raututuntureita.

Iisakkipään ladun korkein kohta

Harvemmin olen hiihtänyt Iisakkipään latua tähän suuntaan luistelusuksilla. Lasku oli mukavan vauhdikas ja mutkainen, ainakin tällä kelillä, kun luisto ei ollut liian hyvä. Kuruissa ja notkoissa oli kylmä, eikä kylmyys helpottanut, kun kurvasimme Luton ladulle rinteiden juurelle ja jokinotkoon.

Pari vuotta sitten Saariselkä antoi lumitakuun, että hiihtolatu avataan säilölumella viitenä seuraavana vuonna 1.11. Kahtena vuonna avattiin, mutta ei avata enää. Säilölumikasaa ei ole. Eihän tuo sitä tarkota, etteikö tykkilatu voisi aueta 1.11. tai ennenkin, mutta se edellyttää riittävää pakkasta riittävän pitkään. Marraskuun puolivälissä luulisi jo aika varmasti pääsevän hiihtämään ensi talvenakin.

Luton varresta lähdettiin nousemaan Kaunispäälle. Kylmä loppui äkkiä, nousua nimittäin on aika riittävästi ja aurinko lämmitti. Maisemat ylhäällä olivat tosi hienot eikä tuullut juuri ollenkaan.

Kaunispäällä oli tänään melkein tyyni

Pidettiin lyhyt tauko huipun ravintolassa ennen kuin laskettiin alas kämpille. Latu meni taas vähän eri linjausta kuin ennen. Tiukkoja mutkia ja vauhdikkaita pätkiä riitti, tällä kelillä kokeneelle laskijalle mukava, kokemattomalle ja liukkaammalla kelillä aika paha.

Aamulla nähtiin orava. Se on tähän aikaan harmaa, häntä ruskea.

Orava on huhtikuun alussa harmaa. Paitsi häntä.

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.