Talvinen sää jatkuu, mutta keli oli liukkaampi kuin eilen

Vellinsärpimän ja Taajoslaavun välisen ladun korkein kohta

Aamuyöstä oli pakkasta peräti -26, niinpä meillä ei ollut mitään kiirettä hiihtämään. Toki nukuttuakin tuli loman ensimmäisenä sellaisena aamuna, kun ei ollut aikataulua heräämisen. Eilen aamullahan herätys oli klo 5. Keli lauhtui mukavasti -10 lämpimämmälle puolelle siihen mennessä, kun vähän puolen päivän jälkeen lähdettiin ladulle.

Tunturimaisemaa Luuvaaralta nähtymä

Eiliseen tapaan hiihdettiin lenkki kumpikin omaa vauhtia, tosin Kiilopäällä nähtiin ja ihan loppu tultiin samaa matkaan. Minä suuntasin tänään Taajoslaavun ladulle, kun se oli aamulla ajettu. Sitä ajetaan vähän harvemmin, mutta latukoneella kumminkin, edellinen ajo oli ollut torstaina. Se on ehkä hienoin ja erämaisin Saariselän latukoneladuista. Oma lukunsa erämaisuuden suhteen ovat tietysti kelkalla ajettavat Kulmakuru ja Rautulampi. Tänään oli tunturissa sen verran paljon tuulta, että ei ollut noille laduille järkeä lähteä. Tuuli puhalsi tunturissa kovimmillaan 11 m/s, siinä lumi lentää aika lailla.

Hiihdin tänään reittiä Saariselkä – Vellinsärpimä – Taajoslaavu – Luulampi (tauko) – Rumakuru – Onninjälki – Ahopää -Kiilopää (tauko) – Sivakkaoja – Laanila – Saariselkä. Pituutta lenkille tuli tasan 50 km. Tiina hiihti alun Iisakkipään ja Luulammen kautta Kiilopäälle ja paluumatkan valolatua, 32 km.

Taajoslaavun ladulla on yleensä aika vähän hiihtäjiä. Nytkään ei montaa hiihtäjää näkynyt. Ehkä latu on turhan raskas monille, kun nousuilla ja laskuilla on pituutta kilometritolkulla. Mutta hieno se on hiihtää, vielä kun saa rauhassa mennä ja katsella maisemia. Maisemat ovat kovin erilaiset kuin kesällä, milloin ajoin reitin pyörällä.

Luulammella oli ensimmäisen tauon paikka. Siellähän on Metsähallituksen päivätuvassa sesonkiaikana latukahvila. Kahvila taitaa olla auki myös syksyllä ruska-aikaan. Harvoin on kahviloita tuollaisessa paikassa ”keskellä-ei-mitään”. Puhelinkaan ei siellä kuulu, ei ihan lähelläkään. Samassa pöydässä istui pariskunta, joka oli kiertänyt Rautulammen lenkin. Oli kuulemma ollut melkoinen tuuli ja latu ummessa, mutta maisemat hienot.

Tuulen takia en viitsinyt tänään nousta Kiilopään yli, vaan lähdin kohti Rumakurua. Alkuosan lenkistä oli paistanut aurinko, mutta Luulammelta lähtiessä taivalle alkoi kerääntyä isompia pilviä. Mietin, että näinköhän taas saadaan lumisade keliä hidastamaan.

Iltapäivällä pilviä alkoi kerääntyä taivaalle, tässä Rumakurun ylle

Neljän ladun risteyksestä – ei ole vaikea keksiä, mistä tuo paikka on saanut nimensä, vaikka ei se Saariselän ainoa neljän ladun risteys olekaan – jatkoin Onninjäljelle Laanilan suuntaan. Siltä taas poikkesin ns. Ahopään väliladulle, kelkalla tehdylle oikoladulle, joka lyhentää matkaa merkittävästi Ahopään ja Kiilopään suuntaan. Ja lisäksi se kulkee hienossa maisemassa. Koko Ahopään ylityksen avotunturiosuudella olivat latu-urat täynnä tuiskulunta. Kiilopäällä sitä oli kuulemma ollut vielä enemmän.

Tiina söi keittolounaan Kiilopäällä, minä tyydyin rahkapullaan ja kahviin. Tauon jälkeen lähdin Sivakkaojan kautta kohti poroaidan porttia, Tiina meni suoraan. Sain kiinni Laanilan ja Saariselän puolivälissä. Ennen Laanilaa tuli pieni lumikuuro, mutta se ei vielä paljon vaikuttanut keliin. Paljon hiihdetty latu Laanilasta Saariselälle oli tänään melkeinpä yhtä nihkeä kuin eilenkin.

Ensi yöstäkin on tulossa kylmä, Saariselän havaintoasemalla on klo 21.40 pakkasta jo -18,5 astetta. Sää on taas seljennyt ja puolikas kuu paistaa taivaalla.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.