Oli aika hieno hiihtolenkki…

Iisakkipään ladulla

Katseltiin naisten kisa Hakunilan SM-hiihdoista ja lähdettiin sitten puolen päivän jälkeen hiihtämään. Ajoitus oli täydellinen maisemien ja valaistuksen suhteen. Oli yksi hienoimmista hiihtolenkeistä koskaan, tuollaisessa valaistuksessa ja maisemassa pääsee hiihtämään todella harvoin.

Keli ei muutenkaan huono ollut, vajaa kymmenen pakkasta, tuulta tosin oli paikoin ihan riittävästi. Minä hiihdin pertsaa, Tiina luisteli. Hiihdettiin Iisakkipään ladun kautta neljän ladun risteykseen, sieltä Rumakurun kautta Luulammelle. Ylitettiin Kiilopää ja käytiin kilometrin verran Sivakkaojan latua ennen kahvitaukoa Kiilopäällä. Paluumatka tultiin valolatua jo pimeässä.

Iisakkipäälle noustessa nähtiin tavallaan pariin kertaan auringonlasku ensin alempana rinteessä ja uudestaan vähän myöhemmin ladun korkeimmalla kohdalla. Vastakkaiseen suuntaan katsottaessa valaistus oli myös hieno, mutta ihan erilainen.

Iisakkipään ladulla ennen puurajaa

Maisemaa Iisakkipään ladun korkeimmalta kohdalta etelän suuntaan

Luulammen jälkeen oli aika tuulinen osuus, kun lähdettiin nousemaan Kiilopäälle. Lumi tuiskusi lähellä maanpintaa, mutta latu oli pääosin auki. Valaistus ja maisema olivat erilaisia alempana, rinteessä ja ylhäällä.

Kiilopään nousua Luulammen puolella

Luulampi-Kiilopää-ladun korkein kohta

Lasku Kiilopäältä oli tuulinen ja kylmä. Pätkä tasamaata oli suoraan vastatuuleen. Alarinteellä ja Sivakkaojan ladun varressa valaistus oli käsittämättömän hieno. Tiina muisteli, kun Ville Haapasalo Altai-matkallaan katseli jotain todella hienoa maisemaa ja sanoi ”Eihän tällaista ole olemassakaan!”. Tänään oli. Enpä muista tuollaista valoa koskaan nähneeni. Alla olevat kuvat on otettu reilu puolitoista tuntia auringonlaskun jälkeen, joten valon täytyy heijastua pilvien kautta.

Käsittämätön valaistus Kiilopään alarinteillä

Sivakkaojan latua

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto, luonto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.