Valkoinen maailma

Kiilopään ja Luulammen välillä latu oli hyvä, mutta latua oli vaikea nähdä

Tänään oli aamulla pakkasta vain -10 ja keli lauhtui vielä aamun aikana -5 asteeseen. Ylhäällä tunturissa oli vain pari asetta pakkasta. Tuulta ei ollut juurikaan. Tiina lähti tänään luistelusuksilla, minä jatkoin pertsaa. Keli oli tänään paljon liukkaampi kuin aiempina päivinä.

Lähdimme nousemaan Kiilopään yli kohti Luulampea. Ylhäällä oli periaattessa hyvä näkyvyys, mutta kontrasti oli sellainen, ettei latua meinannut nähdä ollenkaan. Lasku Luulammen suuntaan avotunturissa piti mennä aika varovasti, kun näki vain ladun merkkikepit, eikä osannut luottaa siihen, että ne kaikki ovat varmasti ladun vasemmalla puolella.

Laanila-Rumakuru-Luulampi välillä oli ajettu ja ajettiin huoltoajoa kelkoilla, vievät ilmeisesti puita tuville. Luistelijalle jälki oli aika ikävä, kun kelkka ja reki olivat painuneet paikoin yli viisi senttiä luistelubaanaan. Pertsan hiihtämistä se ei haitannut.

Neljän ladun risteyksessä katsottiin, että kelkat olivat menneet Laanilan suuntaan, joten lähdimme Hirvaskuruun. Sinnekin tosin oli mennyt kelkka, joka oli ajanut paikoin ladun rikki. Hirvaskuru Saariselän suuntaan on laskuvoittoista, joten ei se kelkanjälki niin haitannut tuolla pätkällä. Hirvaskurussa kulkeva puro oli vielä pääosin sula, mutta ladulla ei ollut enää jäätä tai vettä, niin kuin joskus alkutalvesta saattaa olla.

Puro Hirvaskurussa oli vielä pääosin sula

Paluumatka hiihdettiin valolatua takaisin Kiilopäälle. Tänään edes Laanilan notkossa ei ollut sen kylmempi kuin muuallakaan. Lenkki oli kahden edellispäivän tapaan reilu 27 km, mutta nyt paremman kelin takia aikaa meni vähän vähemmän.

Illalla käytiin taas savusaunassa ja avannossa Kuurakaltiossa. Tänään vesi ei tuntunut enää niin kylmältä kuin eilen. Porukkaa oli enemmän kuin eilen, välillä ei meinannut mahtua edes saunan ovesta sisään, mutta lopussa oli rauhallisempaa.

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.