SM-sprintti 2017

Leinelä klo 8.09

Tänään oli SM-sprintti eli kukkapenkkisuunnistuksen SM-kisat Helsingin Kannelmäessä. On harvinaista, että suunnistuskisoihin pääsi junalla, tänään pääsi.

Aamulla herätessä lämpömittari näytti +4. Keli oli yllättävänkin raikas ja piti ottaa matkaan vähän lisää vaatteita. Kisapaikalle päästessä klo 8.45 alkoi kuitenkin olla jo ihan mukava lämpötila, aurinko lämmittää aika lailla vielä tähän aikaan vuodesta.

Aamupäivän karsintaan pystyi lähtemään ongelmitta shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa. Radan ensimmäiset rastit olivat Malminkartanon puolella, sitten pitkä siirtymä Mätäojan varren puistoalueen yli ja loppu Kannelmäen puolella.

Aamun suoritus oli hyvä, montaa sekuntia siitä ei olisi saanut pois kuin juoksemalla. Juoksemalla otettavat sekunnit olisivat edellyttäneet useammin ja enemmän juoksemassa käymistä. Siinäkään ei olisi voinut juuri toisin tehdä, kun yhdeksän kuukauden juoksutauon jälkeen juoksuun on pitänyt totutella hyvin varovaisesti. Ensin puolitoista kuukautta ilman kisoja ja nyt viimeisen kuukauden aikana tuli kaikkiaan seitsemän sprinttikisaa.

Rata tuntui aika helpolta. Tai ehkä rata tuntuu aina helpolta, kun onnistuu suunnistamaan sujuvasti. Rasteilla 1-3 oleellista oli löytää reitti mistä pääsee, reitinvalintaa ei niinkään ollut. Toki ykköselle olisi voinut mennä lopun oikean kautta ja se olisi saattanut olla sekunnin tai pari nopeampikin, mutta en vauhdissa huomannut pienen pientä aukkoa. Katos kai se on, kun sitä työpöydän lampun alla yritän sihdata.

Kolmosen jälkeen, kun huomasin valtavan pitkän rastivälin, tajusin, että vauhtia pitää yrittää lisätä, muuten ei kerkeä. Väli näytti sen verran helpolta. Eipä siinä muuta ollut kuin juoksua ja parissa kohtaa aukean alueen halki oikaisu vinosti hiukan matkaa säästäen. Lopuilla lyhyillä väleillä useilla oli pari vaihtoehtoista reittiä, mutta missään ei reitillä saanut eroja aikaan.

A-finaalin pääsi kummastakin 45 suunnistajan karsintasarjasta 15, oma sijoitus oli 23. Eroa A-finaaliin jäi 19 sekuntia. Kuten todettu, sitä ei olisi mistään saanut ajasta pois eli se oli parasta, mihin tänään pystyin.

H45K1 2,3 km / Vanhaistentie, Malminkartano-Kannelmäki / Helsingin Suunnistajat

Iltapäivän B-finaaliin lähdettiin Pelimannintien alikulusta radan varresta. Ensimmäinen rastiväli oli niin helppo, että kulutin aikaan sen ihmettelyyn, voiko se olla niin helppo. Ei kannattaisi, siinä menee monta sekuntia hukkaan.

Kakkoselle oli kaksi reittiä, vasen näytti selkeämmältä. Neloselle olisi voinut mennä myös oikealta, mutta matka näyttää olevan täsmälleen sama. Pitkä viitosväli oli aika puhdasta juoksua. Toki siinä oli reitinvalintamahdollisuuksia, mutta ainakin omaan silmään hyvä reitti osui aika helposti. Oleellista oli tajuta, että radan yli pääsee käytännössä vain yhdestä kohdata ja miettiä reitti aluksi siihen.

Loppuväleistä 7-8 oli eniten reitinvalintaa ja siinähän tuli kunnon pummikin, arviolta reilu 30 sek. En huomannut aitaa, jolla oli laitettu kulkuväylä umpeen. Seisoskeluun ei aikaa juuri mennyt, mutta lisälenkki rakennuksen ympäri oli aika pitkä. Loppusija oli 17. eli tavallaan SM-kisassa 47., kun lasketaan A.finaalin porukka edelle.

Vaikka iltapäivällä tulikin yksi pummi, sekin suoritus oli varsin hyvä. Tästä suunnistuskaudesta kilpailujen osalta tuli tasan kuukauden mittainen. Elokuun puolivälissä otin lisenssin ja kävin Lasimäkisprintissä. SM-sprintin B-finaali oli seitsemäs sprittikisa. Kaikkiaan heinäkuun alun jälkeen alla oli juoksua ja suunnistusta vain 120 km, pisin lenkki 7 km, keskipituus reilu 4 km. Ja siis ennen heinäkuun alkua yhdeksässä kuukaudessa 0 km. Ei tuolla pohjalla tähän tulokseen voi olla kuin tyytyväinen. Ensi kaudella toivottavasti pääsee kisaamaan vähän paremmilla pohjilla ja terveemmillä jaloilla. Jo vuoden päästä on seuraava SM-sprintti, Oulussa silloin.

H45B 2,8 km / Pelimannintie, Kannelmäki / Helsingin Suunnistajat

Tämän päivän kisat olivat kaikkineen hienot. Mahtava keli, hyvä maasto, hyvät radat, hyvä kilpailukekus, hyvä kisaravintola jne. Mutta miksi kuitenkin jäi jotenkin pettynyt olo? Vaikka kisa oli hyvä ja vaikka omat suoritukset olivat niin hyvät, kun olosuhteisiin nähden oli mahdollista. Oli odotus kisan ylivertaisesta vaikeudesta, mistä kaikkialta ja miten se sitten mieleen on tullutkaan. Mutta eihän kisa ollut ylivertaisen vaikea, ei edes vaikea. Se oli hyvä kisa. Ei sprinttisuunnistuksen pidä olla ylivertaiseen vaikeaa, ei sitä silloin voi suorittaa täydessä vauhdissa.

Osanottajamäärä oli alempi, kuin järjestäjät odottivat. Minäkin odotin, että 2000 olisi mennyt reilusti rikki, mutta jäätiin alle 1900:n. Iso määrä toki sekin. Tuli mieleen, että jäikö joku/jotkut kotiin, jos odotus oli tosi vaikeasta kisasta ja kaikki eivät tykkää tosi vaikeasta kisasta, koska sprintti on täydessä vauhdissa…

Mainokset
Kategoria(t): Suunnistus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.