Maastopyöräilyä UKK-puiston poluilla

Maisemia Ruijan polulta

Tänään piti sääennusteen mukaan sataa koko päivä. Tänään ei satanut koko päivänä. Sellaisia ne sää ja sääennusteet täällä pohjoisessa usein ovat. Lämmintä oli hiukan yli +10, tunturissa oli hyvinkin sumuista, alhaalla sumua oli vähemmän.

Tunturissa oli tänään sumuista, alhaalla näki vähän kauemmaksi

Tänä kesänä UKK-puiston merkityt polut aukesivat maastopyöräilylle eli uutta ajettavaa Saariselälle tuli aika paljon. Ennen maastopyöräily oli kansallispuistossa kielletty muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jonkin verran on sorastettuja polkuja, mutta suuri osa poluista täällä on aika kuluneita ja kivikkoisia. Mitään helppoa hommaa maastopyöräily ei siis suurella osalla uusista reiteistä ole. Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin polkujen erot, talvireitti on varsin kulunut ja kivikkoinen, tyypillinen alueen polku, uusi kesäreitti taas on sorastettua ulkoilutietä.

Vanha tuttu Taukokelo on jäänyt talvi- ja kesäreittien väliin lähellä neljän ladun risteystä

Tuollaista leveää sorastettua ulkoilutietä ovat vanhastaan olleet kaikki valaistut reitit. Nyt uutta vastaavaa reittiä on Kuutamoladulta Prospektorin risteyksestä lähtevä, neljän ladun risteyksen ja Rumakurun kautta Luulammelle menevä reitti. Ajoin tänään alkuun tuota uutta reittiä Luulammelle.

Luulammelta pääsi jatkamaan vanhaa sorastettua reittiä Kiilopään yli Kiilopään tunturikeskukseen. 160 metrin nousu Luulammelta 1,5 km matkalla oli varsin karkeaa kiveä, mutta ajettavaa yhtä todella jyrkkää kohtaa lukuunottamatta. Tai ajaisi joku toki senkin. Lasku Kiilopään tunturikeskukseen oli parempaa pohjaa ja varsin mukavaa laskea.

Kiilopäältä jatkoin pitkää loivaa nousua kohti Suomunruoktua kuuden kilometrin verran, nousua tuossa tuli 140 metriä. Matkalla ohitin valtavasti vaeltajia rinkkoineen, paljon lapsia ja nuoria. Valtavasti tarkoittaa tässä enemmän kuin 50. Tuo reitti oli mönkijäpolkua, maastoautollakin olisi voinut ajaa, mutta varsinkin ylempänä varsin kivistä. Ylempänä oli sakea sumu, joten hienoiksi muistamiani maisemia ei näkynyt yhtään, näkyvyys oli kaiketi ehkä parisataa metriä. Suuri osa tuosta kuuden kilometrin pätkästä kuuluu hienoon Rautulammen lenkkiin, latuun siis. Palasin takaisin alas samaa reittiä Kiilopäälle kahville.

Kiilopäältä ajoin pätkän valoladun pohjaa ja käännyin sitten Ruijan polulle pohjoiseen. Se osuus on Saariselkä MTB -maastopyöräilykisassakin. Aika kivistä se oli paikoin, mutta muuten oikein hienoa polkua (kuva jutun alussa). Olipa mukana myös taukojumppapaikka, kun piti kantaa pyörä poroaidan yli!

Taukojumppaa: pyörän kantaminen yli poroaidan Ruijan polulla

Ruijan polkua ajoin aina Laanilaan saakka. Sieltä ajoin valolatupohjaa Piispanojan kautta Kuutamoladulle ja aamulta tutulle pätkälle Prospektorin risteyksestä neljän ladun risteykseen. Lähellä neljän ladun risteystä on monilta talven hiihtolenkeiltä tuttu, Taukokeloksi nimeämme kelo. Jonain tuulettomana kevätviikkona söimme monta kertaa siinä eväät. Kovin oli erilaista maisema nyt kesällä kuin talvella.

Loppumatkan ajoin ns. Iisakkipään latua, Vahtamapään ja Iisakkipään rinnettä kulkevaa polkua. Siltä polulta uusi löytyi lampi. Aina ennen siitä on kävelty tai juostu läpi, mutta nyt on niin paljon vettä että siinä oli kunnon lampi.

Tästä on monesti kävelty ja juostu läpi, nyt siinä on lampi eli vettä on paljon

Ajoin lopussa kaupan kautta ja ihmettelin taas, kun suurin osa liikkeistä ja ravintoloista oli auki ja autoja oli joka paikassa todella paljon. Edellisen kerran kun olimme täällä vastaavaan aikaan, melkein kaikki oli kiinni ja ihmisiä ja autoja ei näkynyt juuri missään. Ero on todella suuri.

Päivän lenkille tuli mittaa 48 km, nousua 800 metriä, aikaa meni neljä tuntia.

Mainokset
Kategoria(t): luonto, Pyöräily Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.