Pyöräilyä tutuilla ja tuntemattomilla reiteillä Salossa

Illinkoskella kukkivat mm. kannusruohot

Eilen ajoin pitkän lenkin pyörällä sorateitä ja vähän polkujakin pitkin. Reitille osui tuttua tietä ja tuttuja paikkoja, harvemmin ajettua pätkiä ja kokonaan uuttakin. Sää oli puolipilvinen, lämpötila sellainen, että juuri ja juuri tarkeni ajaa lyhythihaisessa paidassa.

Alkupätkä Romsilan ja Haavankannontien kautta Illinkoskelle oli hyvinkin tuttu monilta lenkeiltä. Illinkoski Uskelanjoessa on aina vähän erinäköinen. Tällä kertaa tien varressa kukassa olivat kannusruohot. Illinkoskelta lähdin harvemmin ajetulle reitille Nokka-Hiisin (vai sanotaanko se Nokka-Hiiden, sama juttu kuin Iso-Hiisin ja Iso-Hiiden, en tiedä, luulisin että Hiisin…) kautta Kurajoelle.

Kurajoelta piti ajaa lähelle Somerontietä, jotta pääsi pienen soratien kautta taas pohjoiseen kohti Kuusistoa. Kuusistosta eteenpäin aika pitkän matkaa olin ajanut luultavasti vain kerran. Pari kertaa ajoin pätkän harhaan ja piti tarkistaa reitti kartasta. Tie kulki pääosin peltoja pitkin.

Pienen asfalttisiirtymän jälkeen käännyin Uittonummen suuntaan. Tämä pätkä oli ennestään tuntematonta. Hienoja mäntykankaita sielläkin. Ennen Isokylää tulin taas tutulle reitille. Ennen laskua Somerontien varteen jo aika lähellä Saloa pysähdyin katselemaan hienoa maisemaa Uskelanjoen laaksoon. Ei sitä laaksoksi oikeastaan tajuakaan, ennen kuin katsoo sitä ylhäältä.

Uskelanjoen laaksoa Isokylästä nähtynä

Torikahvilla Salossa

Salossa kävin torilla kahvilla, vaihteeksi otin korvapuustin. Ei ollut ihan pieni puusti, mainostavatkin sitä kahdelle sopivaksi. Pitkän lenkin tauolla se kumminkin maistui yksinkin syötynä. Kuirolla kävin ostamassa leipää ja kävinpä vielä apteekissakin, hyötyliikuntaa siis päivän pyöräily. Salosta lähdin paluumatkalla Pöytiölle tutkimaan Tupurin polkuja, tutun pururata-alueen pohjoispuolella. Sieltähän löytyikin todella hienoja kangaspolkuja, sekä kapeita että leveämpiä kärrypolkuja. Polut olivat hyvinkin Kiikalan ja Someron kangaspolkujen veroisia. Toki välillä oli vähän kivistäkin, mutta välillä taas täysin juurakottomia ja kivettömiä polkuja.

Välillä piti tarkistaa kartasta mihin oli menossa, mutta lopulta löysin tutun polun, joka on vanhan Turuntien pohjaa. Enkä nyt tarkoita 110-tietä, vaan ikivanhaa tietä, joka on paikoin pelkkä polku. Polkupätkä Lakianummelle olikin nyt pitkän kuivan jakson jälkeen hyvässä kunnossa.

Tästä ei polku enää hienommaksi muutu

Loppumatkasta näin vielä pari tuulihaukkaa ja peltopyyn, ei siis huono retki luontohavaintojenkaan kannalta. Lenkille tuli mittaa 63 km.

Päivän reitti 63 km

Kategoria(t): Pyöräily Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.