SM-pyöräsuunnistus

Maali Kiikalan lentokentällä - jos kuvasta joskus näkee, että on kuuma, niin tästä ehkä...

Maali Kiikalan lentokentällä – jos kuvasta joskus näkee, että on kuuma, niin tästä ehkä…

Pyöräsuunnistusrasti EmiTag-systeemillä

Pyöräsuunnistusrasti EmiTag-systeemillä

Viikonloppuna Suomusjärven Sisu järjesti pyöräsuunnistuksen SM-kisat Kiikalan lentokentän maastossa. Olivat muuten historian ensimmäiset SM-pyöräsuunnistukset Salon seudulla, tai ylipäänsä pyöräsuunnistukset. Ei ole tullut vuosiin lajia harrastettua, itse asiassa olen lopettanut sen jo kahteenkin kertaan siksi, että en oikein tykkää kovavauhtisesta ajosta röykkyisillä poluilla. Nyt, kun kisat olivat 20 minuutin automatkan päässä mökiltä, päätin lähteä mukaan. Kylmä ei tullut, helteet jatkuivat viikonlopun yli, eilen oli +32 ja tänään ”vain” +30. Kangasmaasto helteellä on oma käsitteensä, sitä ei oikein voi kuvata, mutta kaikki mäntykankaalla helteellä olleet sen tietävät, se on kuumaa… Jos kuvasta voi nähdä kuumuuden, ehkä oheisesta maalikuvasta sen näkeen.

Laji oli taas muuttunut sitten edellisen pyöräsuunnistuskerran. Kartta ei ollut enää tavallinen suunnistuskartta, vaan polut on luokiteltu ajokelpoisuuden perusteella. Yhtenäinen musta viiva on parasta, pisteviiva hitainta. Viivan leveys kertoo polun leveyden. Tästä on se etu, että osaa ottaa reitinvalinnassa huomioon mahdollisen leveän, mutta huonosti ajettavan polun tai toisaalta kapean mutta hyvän ajettavan. Tässä maastossa siitä ei kyllä juuri ollut hyötyä, tavallisella suunnistuskartalla olisi todennäköisesti tehnyt samat reitinvalinnat. Tässä kartassa erikoisuus oli harmaa rasteri, joka kuvasi sitä, että mäntykangas oli ajettavaa mistä vaan.

Toinen uusi juttu oli EmiTag eli leimausjärjestelmä, jossa ranteessa oleva mokkula rekisteröi leimauksen jopa 70 cm päästä eli rastilla ei tarvitse pysähtyä. Leimauksen onnistumisen merkkinä led-valo vilkkuu 10 sekunnin ajan. Kuvassa näkyy rasti ja kädessäni EmiTag-kortti. Metsäsuunnistuksessahan käytetään Suomessa Emit-järjestelmää (sama norjalainen valmistaja), jossa kortin pitää koskea leimauslaitteeseen.

Kun tykkään ajaa pyörällä pitkiä lenkkejä rauhallista vauhtia enimmäkseen metsäteillä, röykkyisillä ja pienilläkin poluilla rymyäminen ei oikein sujunut varsinkaan lauantaina. Homma ei ollut edes kivaa, kun hirveän paljon kovempaa ajavia meni ohi ja tuli vastaan varsinkin alkumatkasta, ei saanut ajaa rauhassa. Toinen mistä en tykännyt lauantaina, enkä ole tykännyt ennenkään, oli pyörän työntäminen ylös-alas harjun rinteitä. Tykkään ajaa, mutta kun ei pysty tai ei uskalla. Jos olisin ollut mukana vain lauantaina, olisi jäänyt hyvin huono kuva lajista tänä päivänä, mutta sunnuntain kisa olikin sitten ajettavampaa maastoa ja ehkä pystyin myös ajamaan vähän kovempaa. Kumpanakaan päivänä ei silti fyysisesti ollut mitään ongelmia lukuunottamatta noita mainittuja harjun rinteitä, pääsin siis lopulta aika helpolla.

Lauantain pitkän matkan rata oli linnuntietä 15,7 km ja sunnuntaina sprintti 5,0 km. Ajettavaa kertyi vastaavasti 26,3 km ja 7,3 km, aikaa meni lauantaina 1.50 ja sunnuntaina 0.28.

Alla kartat reittipiirroksineen, ne saa klikkaamalla auki isommassa koossa.

SM-pitkä H40, osa 1

SM-pitkä H40, osa 1

SM-pitkä H40, osa 2

SM-pitkä H40, osa 2

SM-sprintti H40

SM-sprintti H40

Kategoria(t): Pyöräily, Suunnistus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.