Tarinaa viime vuosien Vaskoolihiihdoista

Tänään oli lepopäivä. Se oli helppo pitää, kun yöllä ei ollut pakkasta ja aurinko lämmitti täydeltä terältä suuren osan päivää, olisi siis ollut todella märkä ja pehmeä keli. Lämmintä oli parhaimmillaan +6 ja kylällä lumipenkkojen lumi suli aika vauhtia ja vesi virtasi. Sen ihmeempää ohjelmaa ei ollut kuin kaupassa, postissa ja Partioaitassa käynti. Illalla tuli vielä katseltua Areenasta miesten lentopallofinaalia Tiikerit-VaLePa. Siinä muuten Tiikerit tasoitti otteluvoitot 1-1.

Mietin vielä päivällä Vaskoolihiihtoon lähtemistä, ihan vaan siksi, kun keli näyttää olevaan pertsaan erittäin hankala. Siinä olisi voinut hyvällä tuurilla saada suurenkin hyödyn välineillä ja huonolla sitten olisi ollut retkeilemässä. Mutta menköön tällä kertaa suosiolla retkeilyn puolelle, ilman lappua rinnassa. Niin, viime yönä siis ei ollut pakkasta, yöksi on luvassa 10 cm räntä- ja lumisadetta, mikä on nyt illalla jo alkanut. Aamulla on siis maassa päällimmäisenä 10 cm lumipallolunta ja sen alla märkää, loskaista lunta. Latukoneet lähtevät matkaan neljän ja viiden välillä aamulla, jotta ehtivät ajoissa ajamaan ladun. Sen jälkeen ehtii sataa vielä muutama sentti lunta. Mielenkiintoista. Ja vielä mielenkiintoisempaa lienee tiedossa, kun ylhäällä tunturissa uusi lumi on kuivempaa ja aamupäivällä alkaa paistaa aurinko lämpimästi… Zero-suksilla olisin lähtenyt jos olisin, ja varmaan lähdetään niillä huomenna lenkille.

Viime vuoden Vaskoolihiihdosta voi lueskella juttua ajankuluksi, kun tänään ei tekstiä synny tämän enempää. Ja jos vielä lukeminen kiinnostaa, niin arkistojen kätköistä löytyy vanhan blogin juttu kahden vuoden takaisesta hiihdosta. Tuota blogia kun ei ole enää saatavilla, juttu seuraa tässä perässä:

Vaskoolihiihto
06.04.2012 20:40:58
Kun aamulla herättiin klo 6.30, pakkasta oli Saariselän mittausasemalla -23 ja mökin mittarissakin -17. Aurinko onneksi alkoi lämmittää ilmaa aika äkkiä, mutta lähtöhetkellä klo 8.50 oli kyllä vielä aika raikas keli. Vaskoolihiihdossa voi hiihtää 20, 40 tai 60 km joko perinteistä tai vapaata. Palkintoja jaetaan ainoastaan vapaalla 60 ja 40 km, mutta kaikilla matkoilla otetaan aika ja tehdään tulosluettelo. Tänä vuonna hiihtäjiä oli kaikkiaan hiukan alle 700, suosituin matka oli perinteinen 40 km. Matkat eivät ole ihan ilmoitettuja, vaan 60 km on vajaa 52 km, 40 km noin 30 km ja 20 km vajaa 15 km.

Reitti lähtee alkuun Lutto-joen rantaa laskuvoittoista maastoa ensimmäiset noin 5 km ensimmäiselle juomapaikalle. Sen jälkeen pitkä latu menee joen yli ja alkaa 3 km pitkä Palopään nousu, jossa noustavaa on noin 150 m. Sieltä on pitkä lasku Kuukkelilammelle ja edelleen laskuvoittoista maastoa Luton päivätuvalle, missä eilen käytiin syöttämässä kuukkeleita ja lapintiaisia. Sieltä alkaa loiva ja kilometrien pituinen nousu Vellinsärpimän tuvan ja juomapaikan kautta lähelle Vellinsärpimäpäätä, nousua tulee reilu 100 m. Sieltä lasketaan muutama kilometri kumpuilevassa maastossa Taajoslaavulle. Ennen Luuvaaran vajaan 100 metrin jyrkähköä nousua on vähän matkaa tasaista.

Luuvaaran juomapaikalta lasketaan Luulammelle, josta alkaa suoraan pitkä, vajaa 200-metrinen nousu Kiilopäälle pääosin avotunturissa. Korkeimmalta kohdalta lasketaan alas Kiilopään tunturikeskuksen pihaan, laskussa tänään maksimivauhti oli gps:n mukaan 65 km/h. Kiilopäältä jatketaan valolatua poroaidan portille kolmen kilometrin päähän ja edelleen valolatua pitkin Laanilaan. Laanilassa on viimeinen juomapaikka ja sieltä loppumatka kierretään kuutamoladun kautta, jossa on vielä pari reipasta nousua. Maali on Saariselän kappelin vieressä.

Hiihto ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Heti lähdöstä löytyi sopiva porukka hiihtää ja Palopään nousussa päädyin vetämään letkaa ja yhtä lukuunottamatta muut jäivät. Sitten mentiin yhden kaverin kanssa suuri osa matkasta. Mukavampi oli hiihtää porukassa kuin yksin, niinpä vauhtia oli suunniteltua enemmän. Putosin vauhdista Kiilopään tunturikeskuksen jälkeen nousussa suolta kohti poroaitaa, tämän paikan tietää, kuka täällä on hiihtänyt. Lopun reilun kympin hiihtelin sitten hiukan rauhallisempaa tahtia. Lopputuloksissa nimi on kolmantena, jos nyt retkisarjan tuloksia haluaa noteerata.

Keli oli aika helppo, tosin huippuluiston aikaansaaminen olisi vaatinut vähän enemmän työtä. Tavallisella Swixin fluorittomalla sinisellä sai kyllä ihan hyvän luiston. Pitona oli VG30-pohjavoide, kolme kerrosta vanhaa blå extraa ja päällä kaksi kerrosta VR40. Hyvin toimi koko matkan. Latu oli pääosin todella hyvässä kunnossa, mutta paikoin luistelijat olivat sitä vähän rikkoneet. Reitillä oli luonnollisesti pääsiäisen takia todella paljon muitakin hiihtäjiä, mikä tekee Vaskoolihiihdosta erilaisen massahiihdon, ohitella pitää paljon, myös muita kuin kilpailijoita. Aurinko paistoi tänään lähes pilvettömältä taivaalta koko päivän, tuulta oli jonkin verran ja lumi pysyi tänäänkin täysin kuivana koko päivän, pakkasta päivälläkin muutama aste.

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.