Vaskoolihiihto

Vaskoolihiihtopäivä oli viime vuoden tapaan kylmä ja aurinkoinen. Yöllä oli ollut -19 ja lähdön aikaankin vielä reilu -10. Tuulta tänään oli enemmän kuin eilen ja enemmän kuin viime vuonna. Päivällä pakkasta oli viitisen astetta.

Viime vuonna hiihdimme molemmat perinteisen 60 km, tänään minä hiihdin saman ja saunanlämmittäjä (myös pienempänä peikkona tunnettu Perttelin Peikko) vapaan 60 km. Vapaan lähtö oli klo 8.30, perinteisen klo 8.50. Täällähän kilometrit tai oikeastaan niiden pituus on suhteellinen käsite, tämä 60 km lenkki oli gps:n mukaan 51,55 km (viime vuonna 51,37 km eli aika tarkasti 51,5 km lienee reitin oikea pituus). Täytyy kuitenkin muistaa, että korkeuseroja tällä ladulla on enemmän kuin missään muussa massahiihdossa Suomessa ehkä Lapponiaa lukuunottamatta eli reitti ei missään nimessä ole helppo.

Eilinen valmistautuminen tämän päivän hiihtoon hiihtämällä 47 km ei ollut mikään ainutlaatuinen tempaus, viime vuonna vastaava valmistautumislenkki oli 49 km. Vaikea sanoa, paljonko aika olisi parantunut, jos eilen olisi hiihtänyt vain kympin taikka pari. Toisaalta, kun tuo valmistautuminen toimi viime vuonna, miksikäs sitä muuttamaan.

Reilun kilometrin kohdalla reitillä on aika hankala ja vähän vaarallinenkin paikka, jyrkkä mutkainen lasku, jossa vielä jyrkkyys vaihtelee. Viime vuonna piti olkapäällä työntää kaveria, joka ei osannut askeltaa mutkassa ja olisi työntänyt itsensä ja minut metsään. Nyt taas joku edellä kaatui todella pahassa paikassa, onneksi oli kymmenisen metriä väliä ja ehdin juuri ja juuri väistää. Muuten ensimmäinen viitonen on helppo, loivaa laskua ja välillä pieniä nousuja.

Helpon alun jälkeen tuleekin sitten kolmikilometrinen Palopään nousu, korkeuseroa 150 metriä, nousu on koko ajan helposti hiihdettävää eli ei jyrkkää. Mutta hikihän siinä tulee. Heti nousun jälkeen taas sitten hiki jäähtyy ja lihakset jäykistyvät kolmatta kilometriä pitkässä laskussa Kuukkelilammelle. Kuukkelilammelta Vellinsärpimään on helppoa maastoa, kunnes taas noustaan loivasti toista sataa metriä.

Vaihtelevan laskun Taajoslaavulle ja suomaaston ylityksen jälkeen alkaa reitin ehdottomasti raskain osuus. Ensin noustaan 80-metrinen varsin jyrkkä Luuvaaraan nousu ja heti lyhyen laskun jälkeen alkaa 170-metrinen nousu Kiilopäälle. 7 km matkalla tulee siis nousua 250 metriä. Tänään Kiilopään nousu oli erityisen paha kovan vastatuulen takia, latu oli täynnä tuiskulunta jo hyvin alhaalla, joten pari kilometriä piti hiihtää ylämäkeen kovalla luistelubaanalla. Ja se ei ole ihan helppoa. Myös vauhdikkassa laskussa oli irtolunta ja vastatuuli, joten maksiminopeus tänään oli vain 50 km/h, kun se vuosi sitten oli peräti 65 km/h. Loppumatka Kiilopäältä tullaan valolatuja pitkin, täysin tasaista pätkää ei tuollekaan loppuosuudelle mahdu ollenkaan, vaikka mitään hirmu nousuja ei enää olekaan.

Tänään oli tarkoitus hiihtää kisavauhtia rauhallisemmin, mutta kuitenkin lenkkivauhtia kovempaa. Nyt se onnistui, viime vuonna ei. Viime vuonnahan olin perinteisellä kolmas, tänään kuudes 11 minuuttia hitaammalla ajalla. Saunanlämmittäjä tai pienempi peikko, ihan miten vaan, hiihti vapaalla tasan neljään tuntiin ja oli naisista seitsemänneksi nopein.

Reitti

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.